Kuva majoituksestamme Katinkullassa |
Vastoin aiempia suunnitelmiamme, olimme päättäneet säästää tämän kesän kesälomarahat syksyksi haaveiltua isompaa reissua varten. Oman talon pihatyöt odottivat, samoin loputon kotitöiden virta...
Loma kotipihalla vaihtui kuitenkin yllättäen suuremmiksi suunnitelmiksi saatuamme tarjouksen, josta emme voineet kieltäytyä; vajaa viikko Katinkullassa 6hlön mökissä, ja vieläpä ilmaiseksi!
...Ja pian lomamatkamme kävi kuten monen aiemmankin, nälkämme kasvoi syödessä, Katikullan lisäksi päädyimme nauttimaan ystävien ja sukulaisten vieraanvaraisuudesta matkan varrella. Viiden päivän reissu paisui kahdeksi viikoksi, ja itäistä Suomea koluttiin ristiin rastiin.
______________________________________________________________________
Venäänaho
Säyneinen
Sijainti | |
Lääni | Kuopion lääni |
Maakunta | Pohjois-Savo |
Perustettu | 1924 |
Liitetty | 1971 |
– liitoskunnat | Juankoski Säyneinen |
– syntynyt kunta | Juankoski |
Pinta-ala | 214 km2 [1] (1963) |
– maa | 186.2 km2 |
Väkiluku | 2 693 [1] (1963) |
– väestötiheys | 14,5 as/km |
Olimme saaneet useita kutsuja Venäänahoon (kylä nykyisessä Juankosken kunnassa) ystäviemme/adobtiovanhempiemme mökille, joten matka Sotkamoon oli täydellinen syy toteuttaa vihdoinkin kyläily, jota olimme pitkään odottaneet.
Paikalle saapuessamme huomasimme mökin olevan itseasiassa varsinainen
kesäparatiisi kaupunkipakolaiselle. Suurten puiden ympäröimänä lekottivat uuden elämän saunana ja vierasmajana saanut kotoisa navetta ja entisestään paranneltu rintamamiestalo, sekä villi, luonnonkaunis puutarha. Kaikkein tärkeintä paikassa olivat kuitenkin Rauni ja Veijo, joiden lämmin vieraanvaraisuus kietoi meidät lomatunnelmaan alta aikayksikön.
Pudistellessamme matkan pölyjä kintuistamme ja nautiskellessa maaseudun rauhasta Eetu-koira juoksenteli vapaana talon Abu-kissaa etsien, ja laajasta pihapiiristä nauttien.
Pienten päiväunien jälkeen Jani lähti Veijon kanssa katiskan katsastukselle, sillä aikaa kun me naiset parantelimme maailmaa ja kipaisimme autolla täydentämässä juomavarastoja säyneisten Salessa. Kauppareissulla ihmettelimme takapuskurissa roikkunutta volkkaria, kunnes kirkon kohdalla se kurvasi tulipalokiireellä parkkipaikalle, ja sinkosi sisuksistaan kirkonpihalle pikkuisen morsiusneidon perheensä ympäröimänä. Tällainen äksöni hiljaisessa maaseutukylässä sai meidät pysäyttämään auton ja uteliaina seuraamaan kuinka kirkon ovella jo odotteleva morsian saattajineen, sai viimeisen lisänsä.
Meidän lomamme Venäänahossa ei ollut niin pitkä kuin olisimme toivoneet, mutta kesäloma-rallimme seuraava etappi odotti jo kulman takana, joten lähdettävä oli. Navetan takkahuoneessa nukkumamme rentouttavan yön jälkeen, kokosimme siis karavaanimme ja vapautimme Abu-kissan ahdingosta pakkaamalla Eetun kyytiin. Ennen lähtöämme sovimme kuitenkin vielä piipahtavamme paluumatkalla pelaamassa erän Raunin meille opettamaa korttipeliä, ja juomassa Veijon erinomaista "Veijonaattorilla" keittämää pannukahvia.
(Harmiksemme emme ottaneet tälle reissulle mukaan kameraa, olisimme saaneet toinen toistaan kauniimpia kuvia. Kuvien tilalle löysimme kuitenkin muutaman kuvan Googlen avulla...)
Googletetut kuvat Säyneisten kirkosta |
________________________________________________________________________
Katinkulta
Saapuessamme Katinkultaan iltapäivä-auringon kirkkaat säteet kultasivat alueen ja toivat oman lisänsä tähän jopa hieman surrealistiseen lomakohteeseen. Oli kuin olisimme sukeltaneet sisään amerikkalaiseen unelmaan. Kuvien yhä uupuessa kuvitelkaa eteenne asuinalue täynnä prikulleen samanlaisia täydellisiä paritaloja, täydellisten pihojen ympäröimänä. Täydellisten talojen pihalla täydelliset autot, ja jokaisen etupihalla samanlaiset punaiset polkupyörät. Pihateillä täydellisen onnelliset perheet täydellisine urheiluvarusteineen olivat juuri palaamassa perheen yhteisestä liikuntanautinnosta. Ei ryppyjä vaatteissa, ei kiukuttelevia lapsia, vain hymyjä ja pastellinsävyisiä pikeepaitoja.
Emme siis olleet aivan varmoja olimmeko päässeet maanpäälliseen paratiisiin, vai huomaamattamme ajaneet suoraan elokuvan lavasteisiin. Löydettyämme meille osoitetun paritalonpuolikkaan, parkkeerasimme oman valkoisen Ford Focuksemme naapurin mustan samanmerkkisen peilikuvaksi, ja totesimme, että ainakin automme tuntui sopivan täydellisesti tarjottuun idylliin. Ehdimme juuri purkaa varusteemme sisälle täydellisestä ovesta, kun Eetu päätti rikkoa idyllin jättämällä löysän ja haisevan käyntikorttinsa kylpyhuoneen lattialle. Samassa muistimme Eetun aamuisen ilmeen Venäänahossa, kun se ilmestyi tunkion suunnasta leukojaan maiskutellen. Se niistä herkkupaloista!
Eetun palautettua meidät jälleen hetkellisesti karuun todellisuuteen, siivosimme kylpyhuoneen, ja asetuimme taloksi ei enää niin täydelliseen lomakohteeseemme. Syötyämme (täydellisen päivällisen!), napsautimme Eetun hihnan jatkoksi, ja suuntasimme löytöretkelle ulos. Keskellä vehreää asuinidylliä oli kohtaamispaikaksi suunniteltu aukea, josta sai alkunsa ihmisen luoma joki. Kävellessämme kivettyä joen reunaa kohti upeaa hiekkarantaa surrealistinen tunne laskeutui jälleen yllemme; ei missään voinut olla näin täydellisen kaunista ja rauhallista ilman että ohitsemme lipuisi kohta ruumis tai niskamme putoaisi lavastelamppu.
Keltaisen pörssin kuvatarjontaa lomakohteestamme... |